We looked like giants

Oon ollut sairaana koko loman ja maannut käytännössä neljä päivää sängyssä dataamassa.
Ärsyttää, koska tykkään pääsiäisestä melkein vielä enemmän kuin joulusta.
Sain kuitenkin makuaistini takaisin aika nopeasti ja samalla ikkunan takana alkoi harmaiden ja märkien päivien jakso.
Oon siis paitsi maannut sängyssä, myös syönyt mämmiä ja valokuvannut sumussa nököttäviä puita äidin kameralla.

Lauantaina taltutin kuumeen buranalla ja kävelin sateessa pääsiäisyön messuun.
Istuttiin käsi kädessä kirkonpenkissä ja Katriina ajoi mut kotiin puoli kahden aikaan yöllä.
Oli pimeää ja kaupungilla ihmisiä tulossa baarista ja tanssimasta.
Pystyin kuvittelemaan itseni yhtä hyvin niiden joukkoon kuin siihen autoon, Katriinan viereen. Se tuntui hassulta, ja hassulta tuntui myös se ettei mua yhtään harmittanut. Etten kaivannut korkoja raapivaa hiekoitussoraa, yöpakkasta enkä siiderin makua suussa.

Jos leimareita ei lasketa, en pysty muistamaan milloin olin viimeksi baarissa.
Oon ehkä vähän rauhoittunut. Toivottavasti en kuitenkaan kovin paljon!
Kyllä tässä maailmassa vielä ehtii bilettää.
Oon valvonut kolmena iltana pitkälle yli puolen yön. Lähinnä lukenut runoja.

Hyvää uuttavuotta ihmiset!
Tajusin juuri äsken että perinteinen kuvakooste kuluneesta vuodesta on edelleen tekemättä. Mutta jos juuttuisin nyt sitä kasaamaan, jäisi hyvät bileet väliin.
Sattuneesta syystä en juhlikaan Helsingissä vaan Tampereella, mutta uskoisin että Klubin Dj:t huolehtii siitä ettei kotiin jääminen harmita.
Mulla on pieniä hiusongelmia ja Last Pineapple -pullo pöydällä odottamassa.
Kun vaan saan paidan päälleni niin tämä vuosikymmen saa loppua kaikessa rauhassa.
Yöksi on luvattu hyytävät pakkaset ja yksi kuunpimennys.

Mulla on päällä JC: alennusmyynnistä löydetyt poikien farkut ja kunnon lesbotoppi, eikä mulla oo aikoihin ollut näin rento ja hyvä olo.
Shoppailin eilen hulluna melkein neljä tuntia ja tulin kotiin kahden kassin kanssa. Toinen niistä oli täynnä femmevaatteita ja toinen butchvaatteita.
Tästä vaan valitsemaan identiteettiä.

Oon tehnyt alkuviikon aikana vaikka mitä, tavannut vaikka ketä ja nukkunut niin vähän ja huonosti että univelat tuntuu jo fyysisenä pahana olona. Onneks sain tänään iltapäivällä nukuttua enimpiä pois.
Toissayönä riehuttiin Camillan kanssa PJ Harveyn tahtiin ja sitten unohduttiin kolmeksi tunniksi lillumaan meidän kylpyammeeseen.
Havahduttiin vasta postiluukusta kolahtavaan lehteen ja tajuttiin kellon olevan kaksi yöllä. Looginen seuraus oli tietenkin ryhtyä keittämään nuudeleita.
Tänään taas kahvittelin Millan kanssa, joka on vasta palannut kahden kuukauden Kanadan-reissulta ja kertoi juttuja, joita voisi luulla elokuvakäsikirjoittajan kaavailemiksi.

Nyt Liisa on meillä juomassa teetä ja sovittelemassa mun vaatteita. Vastapalvelukseksi ajattelin polttaa sen tupakat.
Se jää yöks ja aiotaan katsoa joko Fur tai sitten joku Las Vegasiin liittyvä aivot narikkaan -hömppäleffa.

Tämä tuli nyt aika äkkiä, itselleni myös. 
Päätin viime viikolla yhtenä aamuna, että tämä journal päättyy heinäkuun loppuessa.
Olen kirjoittanut nykyisellä tunnuksella kohta kaksi vuotta.
Lukio on ohi, elämäntilanne muutoksessa ja tuntuu luontevalta aloittaa puhtaalta pöydältä.

Ja onhan nyt elokuun ensimmäinen, päivä jolloin kaikki muutkin muuttavat.
Ainakin meidän kadulle pysäköitiin luvattoman aikaisin aamulla valtava rekka, jonka kyljessä oli lehmän kuva.
Uudet tyypit raahasivat uusia huonekaluja meidän rappukäytävään.
Olisin halunnut jäädä sänkyyn vielä. Pitää silmät auki, kuunnella tutun kadun melua ja hengitystä.
Mutta nousin silti. Menin keittiöön, laitoin teeveden kiehumaan ja halkaisin mangon puoliksi.

Uusi osoite on http://kirsikkatanssi.livejournal.com/